Torstai-ilta meni odotusten mukaan. Shoppailin kotimatkalla pari paitaa ja kassillisen pikkutuotteita ja tuliaisia. Anniinalle päästyäni kello näytti puolta seitsemää, eli junan lähtöön oli vajaa kolme tuntia. Pakkasin tavarani ja siivosin jälkeni. Samalla yritimme epätoivoisesti avata nettiradiosta Suomen jääkiekkopeliä, tuloksetta. Liian moni oli nähtävästi samalla kanavalla.

Kahdeksaan mennessä kävin hakemassa kaupasta matkaevääksi pari banaania ja palautin tyhjät pulloni. Tomra hallinnoi palautusautomaatteja Saksassakin, tähän en kyllä olisi kiinnittänyt huomiota, ellei asia olisi työn kautta tuttu jo Suomesta. Kaupasta siirryin kiinalaiseen ravintolaan, johon olimme Anniinan kanssa sopineet tapaamisen. Ruoka oli herkullista, ja loppulasku juomineen olematon; 5,10e/hlö. Samasta saisi Suomessa maksaa reilu kympin! Jäin kyllä miettimään, että lyötiinköhän myyntiä ikinä kassakoneeseen, vai menivätköhän rahat pimeästi ohi kassan..

Juna lähti 21.18, ja ystävällinen konnari päätti avautua minulle, että olisin saanut matkan halvemmallakin ostamalla Niedersachen-lipun alueelle. Lentokentällä muita tapaamiseen tulleita tavatessani juteltiinkin hintapolitiikasta; maksoin matkasta 20,10e, olisin voinut maksaa siitä 18,00e ja toiset olivat ostaneet ryhmälipun 1-5hlölle, 26,00e eli 13,00e/hlö... Suomessa maksat joko normaalihinnan tai sitten alennuksen mukaisen. Eikä muuta.

Bremenissä siirryin asemalta ratikkapysäkille ja varttitunnin odottelun jälkeen lentoasemalle. Lentokentällä oli lämmintä, ja mukavan näköisiä penkkejä oli runsaasti vapaana. Kävin aluksi vessassa ja pesin hampaani, ja valkkasin aulasta sitten oman soppeni. Penkin toisessa päässä istui eläkeläispariskunta, joka seurasi huvittuneena yövalmisteluitani. Kengät pois, pörrösukat jalkaan. Herätys viideksi, varmuuden vuoksi. Takki ja pyyhe tyynyksi, huppari ja huivi ja sormikkaat päälle. Tavarat penkin alle, ja sitten viltin alle nukkumaan. Toivotin heille Gute Nacht ja toivottivat minulle takaisin. Muutaman tunnin unien jälkeen ylösnoustuani huomasin, että he istuivat siinä edelleen, ja mies toivottikin minulle hyvää huomenta. Olin toivonut enkeleitä vartioimaan untani, ehkä he sitten olivat ne enkelini, sillä perjantain jaksoin vallan mainiosti.

Ryanairin terminaalissa olikin jo suomalaista henkilökuntaa, ja tuntui oudolta, kun tervehdykseeni Hallo vastattiin "osaan puhua suomea". Niin minäkin, mutta entä jos olisin halunnut puhua jotain muuta..? :) Tällä kertaa kone ei tullut lähellekään niin täyteen kuin se menomatkalla oli ollut, istuin tyttöjen kanssa mutta taisimme kaikki nukkua koko matkan, sen verran hiljaista penkillä oli.

Ilma Tampereella oli samaa luokkaa kuin Bremenissä, 15 astetta mutta aika koleaa. Aurinko sentään paistoi. Bussin saavuttua keskustaan poikkesin aamupalalla eräässä kahvilassa, puuroa, leipää ja tuoremehua syödessäni päivitin maan tapahtumat, sekä metro että iltalehti uutisoivat euroviisujen semifinaalista ja eilisillan jääkiekkopelistä, joka nähtävästi oli ollut todeeeella jännittävä. Samat puheenaiheet jatkuivat myös Sleyn nuorisosihteerin Kammarissa, jossa auttelin muutaman tunnin ajan MN-festarikamojen postituksessa. Myös Sleyn näkyminen edellisillan kymppiuutisissa puhutti, ja katsoimmekin uutiset ja huomenta suomen lähetyksen netistä uusintana. Ja vielä jatkuivat samat puheenaiheet, kun kolmen jälkeen startattiin kohti Pohjanmaata kyytini kanssa. Suomalainen luonto näytti hieman oudolta, aika ankealta oikeastaan, kun oli tottunut Saksan vehreyteen. Siellä oli jo täysi lehti puissa ja niiiiin kaunista useimmiten.. Kortesjärven Nesteeltä haettiin jätskit, ja kotona olin puoli kahdeksalta.

Loma on ohitse, mutta päällimmäisenä on hyvä fiilis ja tyytyväisyys omaan arkeen. Seuraavaksi suunnittelen kesälomatekemistä juhannusviikolle, jos haluat minut vieraaksi, ilmoittele.. :) Ja sitä seuraavaksi olisin lähdössä syksyllä viikoksi reissuun, sinnekin otan seuraa vastaan. ;)

Toholampi-Tampere-Bremen-Emden-Bremen-Tampere-Toholampi -akseli hiljenee.

Ruoka oli taas kerran hyvää. Yleensä olen syönyt päivän mittaan salaattia ja suklaata, tänään vain ensimmäistä. Keittona oli lisäksi jotain, mitä täällä aiemmin kutsuttiin "Chili Essen", eli papuja ja kasviksia kuten paprikaa mausteisessa kastikkeessa. Ihanaa patongin kanssa!!

Ilta kuluu varmaankin shoppaillessa ja pakkaillessa, juna Bremeniin lähtee yhdeksän jälkeen ja yö meneekin sitten lentokentällä, kun muuta ei ole ilmaantunut. Muut suomalaiset tulevat samalle lennolle, mutta menivät Bremeniin jo aamulla ja sen vuoksi ottivat sitten hostellin.

Ihan mielenkiintoisia sisältöjä on luennoilla onneksi ollut, eikä liikaa oo kuitenkaan joutunu ahkeroimaan. Kielitaidot on preppaantunu sekä englannin että saksan osalta, mutta eniten on taas tullut puhuttua suomea; asun suomalaisen luona, kaksi muuta tapaamiseen saapunutta tyttöä on suomesta, täällä on kaksi suomalaista vierailevaa opettajaa, joista toinen englannin opettajani Kokkolasta (vein hänet eilen Kesselschleuselle, nelisuuntaiselle sululle kanaalien risteyksessä) sekä kaiken huippuna suomalainen kv-koordinaattori koululla.

Tänään ei oo satanu, ja ilta oli erittäinkin lämmin. Olin suomalaisten ja muutaman saksalaisen pojan kanssa Mojitossa, jossa usein oltiin myös silloin toissa keväänä. Kun lähdin sieltä yksin yhdentoista maissa, tuntui hyvin kotoisalta, kuin olisin edelleenkin vaihdossa enkä vain käymässä. Yö oli pimeä ja lämmin, osasin liikkua kaupungilla eikä paikallisia tarvinnut pelätä.

Päivällä kävimme aamuluennon jälkeen Papenburgissa Meyer Werftin telakalla, joka on Euroopan kolmanneksi suurin jonkin italialaisen ja sitten turkulaisen Åkerin jälkeen. Tehdasalue on valtava, ja suurimmat rakennukset ovat kooltaan noin 370x120x70 metriä. Niissä mahdutaan tekemään maailman suurimpia risteilijöitä sisätiloissa... Muutenkin mittasuhteet olivat valtavat, yksi risteilijä maksaa noin 400 miljoonaa euroa ja heillä oli tilauksia vuodelle 2012 asti... Henkilökuntaa oli "vain" 2400, mutta alihankkijoita lähes puolet tuosta eli työllistävä vaikutus on sitä kautta vielä huomattavasti suurempi.

Ja nyt nukkumaan, huomenna on yli kuuden tunnin luento... Tutustumme johonkin kansainväliseen organisaatioon, jos saa valita, ajattelin selvittää hieman itselleni ja muille punaista ristiä.

Gute Nacht! ;)

Pyytää anteeksi ja taas anteeksi.

Olen kävellyt halki kaupungin, jalat huutavat vapauttaan ja vatsa tyhjyyttään. Kahvilan yläkerran lasiseinä paljastaa. Sisustus on voimakas ja kynttilä lepattaa hiljalleen ilmavirrassa. Musiikki huutaa hiljaa ja tämä kaunis kieli hukuttaa alleensa...

Mutta minä vain istun. Annan kynäni liitää. Muutakaan en osaa.

Olen pahoillani. Kiitos ruuasta.

Päivä alkoi kuudelta herätyksellä. Olin kaikessa järjestelmällisyydessäni pakanut tavarat illalla, ja laittanut esille vain ne, joita tarvitsen aamulla. Siispä vedin vaatteet päälle ja harjasin hampaani ennen kuin lähdin asemaa kohti.

Junamatka sujui nopeasti, luin Me Naiset -matkalukemiseni loppuun ja katselin maisemia. Mp3-soittimestakin oli seuraa, todella osuvia kappaleita olen sinne osannut tallentaakin. Kuten eräs ystäväni sanoi minusta, voisin nyt sanoa soittimeni sisällöstä: "siinä ei mikään ärsytä".

Emdeniin päästyäni kaikki oli kuin ennen, ja ei kuitenkaan. Asemaa oli siistitty, Saksassa on nähtävästi alettu rajoittaa tupakointia sisätiloissa, ja epämääräiseen liiketilaan oli tehty lasiseinäinen siisti info-piste. Nämä täytyi kuitenkin ohittaa pian, minulla oli 19 minuuttia aikaa kävellä rinkka-korkokenkä-sateenvarjo yhdistelmänä koululle. Eli lähinnä kiivetä rautatien ylittävälle sillalle ja sitten taas alas. Viikonlopun upea sää oli vaihtunut Bremenissä tihkusateeseen, ja Emdenissä satoi jo ihan kunnolla. Ilma oli todella kosteaa, ja Coramiin eli avajaistilaisuuden saliin päästyäni hiki vain valui selässä.

Kv-koordinaattori opasti minut heti kämppikseni luo, ja samantien avajaiset jo alkoivat. Seurasi parit puheet, eikä tekniikka yllättäen meinannut toimia. Kymmenen maissa kaikki oli ohi ja lähdimme Anninan kanssa Mensaan aamiaiselle. Kolmisen tuntia vierähti todella nopeasti kaakaon ja parin sämpylän kanssa, ja huomattuamme, että olimme keskellä lounastaukoa, päätimme jatkaa matkaa.

Koululta menimme suoraan Anninan luo. Jonkin aikaa istuskeltuamme lähdimme uudelle kierrokselle. Kiersimme vanhan kämppäni eli Kranstrassen kautta kaupungille ja muutaman mutkan kautta päädyimme syömään. Tilasin Ceasar-salaatin, joka oli aivan loistava valinta, vaikka annos näyttikin hieman kömpelöltä; kaikki ainekset olivat kovin suurina paloina tarjolla, ennemmin olisin syönyt parmesaanini raastettuna kuin siivuina.

Ruokakaupasta poimin kaikkea samaa, kuin mitä pari vuotta sitten syötiin. Kymmenellä eurolla sain Gut&Gunstig -merkin hunajamuroja, tuoremehua, maitoa, vettä, sämpylää, kinkkua, kurkkua, jukurttia... Evästä koko viikoksi! Lisäksi ajattelin syödä Mensassa eli koululla, tai sitten kaupungilla.

Kello oli jo lähes kuusi, joten pian lähdinkin sitten takaisin koulun lähelle. Eräs kv-henkilö järjesti tapaamisen, johon osallistui vierailevat luennoitsijat, heidän saksalaiset emäntänsä sekä me kolme projektiviikolle osallistuvaa aiempaa vaihtaria. Opeteltuani taas pyöräilyn alkeet käyttäen omia pyöräkaistoja ja -liikennevaloja löysin perille. Illasta muodostui ihan mukava, englantia en käyttänyt muutamaa sanaa enempää. Suomesta tulleiden muiden entisten vaihtareiden kanssa juteltiin suomeksi, samoin kv-koordinaattorin ja erään suomalaisen vierailevan luennoitsijan. Saksalaisten emäntäoppilaiden kanssa juttelin saksaksi ollen jopa useimmiten keskustelussa kärryillä, ja muutaman vierailevan luennoitsijan kanssa juttelin niin ikään saksaksi, Budapestistä tulleiden naisten kanssa oli ainakin helppo jutella kun eivät saksaa äidinkielenään puhu.

Anninalle lähdin kymmenen maissa. Poikkesin lupaukseni mukaan Einsteinissa tsekkaamassa, ovatko Annina ja espanjalaiset tytöt siellä, mutta kun tuttuja ei näkynyt, jatkoin Anninalle. Nyt sitten harkitsen syvästi nukkumaan menoa... Sitä ennen vielä kiitokset kaikille kommenteista, ilahdutatte syvästi vaeltajaa... See ya! ;)